Luota omaan osaamiseesi, vaikka olisit ensimmäistä kertaa tekemisissä maahanmuuttajataustaisen omaisen kanssa. Monet ilmiöt ovat maahanmuuttajataustaisissa perheissä aivan samanlaisia kuin muissakin perheissä, vaikka joitain erityispiirteitä voi olla. Maahanmuuttajataustaisen omaisen kanssa pääset pitkälle omaisten parissa karttuneen osaamisesi avulla.

Monikulttuurisessa työssä puhutaan usein kulttuurisensitiivisestä työotteesta, eli sellaisesta, joka ottaa huomioon asiakkaan kulttuuriset ominaisuudet. Nykyään ajatellaan, että kulttuurisensitiivisyyden perusta on omien kulttuuristen lähtökohtien huomioiminen. Kukaan ei ole neutraali, vaan me kaikki olemme oman taustamme ja kulttuurimme muovaamia. Tämä pätee myös mielenterveyttä koskeviin kysymyksiin. Suomalainen mielenterveyskäsitys poikkeaa amerikkalaisesta käsityksestä siinä missä irakilaisestakin. Kohdatessa erilaisesta taustasta lähtöisin olevaa asiakasta on siis tärkeä muistaa, että myös sinulla on samalla tavalla kulttuurisi muovaama ymmärrys asioista kuin hänellä, eikä kumpikaan ole lähtökohtaisesti toista parempi.

Vaikka voi olla hyödyllistä tietää joitain perusasioita asiakkaan kulttuurista tai taustasta, se on harvoin välttämätöntä. Sinun ei tarvitse olla kaikkien uskontojen ja kulttuurien asiantuntija voidaksesi kohdata maahanmuuttajataustaisia mielenterveysomaisia, kunnioittava suhtautuminen ja halu ymmärtää riittää. Monikulttuurinen osaaminen karttuu ajan myötä kohtaamalla rohkeasti erilaisen taustan omaavia ihmisiä.

Onneksi asiakas itse on oman elämänsä paras asiantuntija – älä pelkää kysyä häneltä suoraan! Voit esimerkiksi kysyä miten mielen hyvinvointiin liittyviin asioihin hänen lähtömaassaan tai kulttuurissaan suhtaudutaan. Entä miten hän itse niihin suhtautuu? Samalla on hyvä kertoa, miten asiaan yleisesti suhtaudutaan Suomessa.

Muista, että kohtaat ensisijaisesti yksilön, etkä tietyn kulttuurin edustajaa. Jos siis olet edellisviikolla tavannut vietnamilaisen perheen, voi tällä viikolla tapaamallasi toisella perheellä olla aivan eri käsitys mielenterveydestä. Siihen voi vaikuttaa yhteiskuntaluokka, koulutus, ikä, onko asunut maalla vai kaupungissa – ja ylipäänsä yksilölliset erot. Vaikka oma kulttuuritausta toki vaikuttaa meihin kaikkiin, niin kohtaa jokainen omainen uniikkina yksilönään.

Kaikki toivovat, että hänen kokemusmaailmaansa ja käsityksiään kunnioitetaan. Pyri siis kuuntelemaan tuomitsematta sinulle vieraita ajatuksia esim. siitä, mistä perheenjäsenen psyykkinen oireilu johtuu ja miten sitä omaisen mielestä sopisi hoitaa. Huomioi, että perinteisiä hoitomuotoja voidaan käyttää lääketieteellisen hoidon ohella, niin kauan kun ne eivät ole ristiriidassa muun hoidon kanssa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi tai kannattaisi kertoa miten Suomessa yleisesti suhtaudutaan mielenterveyskysymyksiin. Voit kuulla ja kunnioittaa omaisen näkemyksiä yhtymättä niihin – ja usein onkin paikallaan avata asiakkaalle mihin Suomessa vallallaan olevat käsitykset, hoidot ja kuntoutusmuodot perustuvat.
Joidenkin asiakkaiden kohdalla voi esimerkiksi olla hyvä tuoda esiin, että Suomessa lähtökohtaisesti pyritään suhtautumaan mielenterveyden haasteisiin kuten muihinkin sairauksiin. On tärkeää viestiä, että mielen sairauksienkin kanssa voi elää hyvää ja onnellista elämää ja usein myös toipua.

Kuten Suomessa syntyneiden, myös maahanmuuttajataustaisten henkilöiden joukosta löytyy heitä, joille mielenterveyden asiat ovat tuttuja ja toisaalta heitä, joille keskustelu mielenterveydestä on täysin vieras asia. Joissain maissa mielen sairauksille ei löydy edes sanoja ja lääketieteellistä hoitoa ei ole saatavilla. Tällöin on luonnollista, että asiakas tarvitsee perustietoa täällä käytetyistä termeistä ja hoito- ja kuntoutusmuodoista. Jos omaisen lähtömaassa hoidot ovat perustuneet pääasiassa hengelliseen parantamiseen, kaipaavat termit kuten vaikkapa SSRI-lääke, psykiatrin lähete, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja avohoito todennäköisesti selventämistä. Myös syy-seuraussuhteita voi olla tarpeen avata, esimerkiksi mistä Suomessa ajatellaan masennus- tai ahdistusoireilun johtuvan.
Asiakkaan voi olla kiusallista myöntää, ettei tiedä mitä jokin sana (esim. kuntoutuspsykoterapia) tarkoittaa, varsinkin jos samoista asioista on puhuttu jo aikaisemmin. Voit pyytää asiakasta toistamaan omin sanoin aiemmin kertomaasi ja näin varmistaa, että hän on ymmärtänyt kertomasi oikein.

Maahanmuuttajataustaiselle omaiselle voi olla epäselvää, miten järjestö toimii suhteessa viranomaisiin ja mitkä tiedot voivat kulkeutua keskustelustanne viranomaisten tietoon. Muista sen takia kertoa, että et edusta viranomaisia ja että keskustelunne on luottamuksellista.
Voi myös olla paikallaan kertoa asiakkaalle, millaista tukea omaisjärjestössä on saatavilla. Kaikille ei ole selvää, miten kolmannen sektorin toimija eroaa viranomaisista ja voiko järjestöstä esimerkiksi saada rahallista tukea.
 Joissakin maahanmuuttajataustaisissa perheissä voi esiintyä ennakkoluuloja lastensuojeluviranomaisia kohtaan. Kodin ongelmista saatetaan vaieta lasten huostaanoton pelossa. Järjestötyöntekijällä on kuitenkin velvollisuus ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, mikäli huolta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta herää, eikä tätä tietoa tietenkään pidä asiakkaalta salata.

Kulttuurit voi karkeasti ottaen jakaa yhteisöllisiin ja yksilökeskeisiin. Suurin osa maailman maista kuuluu ensimmäiseksi mainittuun, suomalainen kulttuuri taas on selkeästi yksilökeskeinen. Tämä tarkoittaa sitä, että monessa muussa maassa perheen merkitys on suurempi kuin Suomessa ja yksilöä koskevat päätökset syntyvät usein yhdessä perheen tai suvun kanssa.
Mielenterveysomaistyössä tämä voi näyttäytyä esimerkiksi niin, että hoitoon hakeutumisesta päätetään kollektiivisesti tai niin, että omaisjärjestön tukikeskusteluun tulee odotettua useampi henkilö. Jos vastaanottotilaa on rajallisesti, niin omaistyöntekijän voi tapaamista sovittaessa olla hyvä kertoa miten moni henkilö mahtuu tilaan.
Tiivis perheyhteisö voi tuntua vieraalta, mutta sen on todettu tukevan mielenterveyttä. Omaistyöntekijän on siis hyvä suhtautua aktiiviseen perheeseen voimavarana, vaikka omaistyö ottaisikin sen myötä uusia muotoja.

Varsinkin pakolaistaustaisilla henkilöillä mielenterveyden haasteet voivat juontua esim. väkivalta- tai kidutuskokemuksista, joita Suomessa syntyneiden keskuudessa harvemmin kohtaa. Tutkimusten mukaan pakolaistaustaisilla traumakokemukset ovat hyvin yleisiä.
Harva kuitenkaan haluaa nähdä itseänsä tai läheisensä uhrina, vaikka menneisyydessä olisi koettu järkyttäviäkin asioita.  Usein halutaan keskittyä tulevaan menneiden vaikeuksien muistelun sijasta.
On syytä muistaa, että vaikka suuri osa pakolaisista on kohdannut järkyttäviä asioita, eivät kaikki ole kliinisessä mielessä traumatisoituneita. Traumakokemuksista selviäminen on hyvin yksilöllistä.
Omaistyöntekijän on hyvä nähdä pakolaistaustaiset henkilöt ensisijaisesti rankkojen kokemusten läpi eläneinä selviytyjinä. Voivoittelun sijaan on siis syytä fokusoida perheen voimavaroihin. Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tiivis perhe ja uskonnollisuus.

Monessa maahanmuuttajayhteisössä psyykkisiin sairauksiin liittyy ennakkoluuloja ja häpeää. Monissa kielissä mielenterveyden käsitteille ei ole edes olemassa suoraa käännöstä. Tästä johtuen mielen sairauksista usein vaietaan. 

Koska mielenterveyshaasteet ovat monessa kulttuurissa erityisen herkkiä, ei ulkopuolisille välttämättä haluta kertoa perheen tilanteesta. On jo suuri voitto, jos omainen hakeutuu omaisjärjestön tuen piiriin. Omaistyöntekijän on tärkeä panostaa luottamuksen rakentamiseen ja molemminpuoliseen ymmärrykseen. On syytä edetä omaisen ehdoilla ja tarvittaessa totuttua hitaammin. Luottamuksen rakentuminen saattaa vaatia useampia vastaanottokäyntejä. Siinä missä Suomessa mennään usein suoraan asiaan, on monessa muussa kulttuurissa kuulumisten vaihto ja yleinen jutustelu tärkeässä roolissa ennen kuin päästään itse asiaan.

Käytä selkokieltä, kuvia, elekieltä ja varaa tarvittaessa tulkki. Selkokielen periaatteisiin voi perehtyä Kehitysvammaliiton Selkokieli – Saavutettavan kielen opas (2014) avulla.
On suotavaa ja usein jopa välttämätöntä käyttää tulkkia vieraskielisen asiakkaan kanssa. Aina tulkkia ei tarvita fyysisesti paikalle, vaan asioida voi myös puhelimen kautta kaiutinta käyttäen.
Mikäli uuden kotimaan kieli on vielä alkeistasolla, on kaikin puolin hedelmällisempää, jos asiakas voi käyttää omaa äidinkieltä keskustellessaan monimutkaisista, herkistä ja vaikeista asioista. Jos kielitaitoa ei ole, on tulkin käyttö luonnollisesti välttämätöntä.
Ammattilaistulkin käyttö on lähtökohtaisesti aina paras vaihtoehto. Tulkkauksen laatuun voi luottaa ja ammattitaitoinen tulkki osaa tulkata myös puheen sävyt ja vivahteet. Pienten kieliryhmien kohdalla asiakkaalla voi kuitenkin olla huoli siitä, leviääkö tulkin kautta tieto perheen tilanteesta muille paikkakunnan samankielisille. Tulkilla on kuitenkin vaitiolovelvollisuus ja tämä on hyvä kertoa myös asiakkaalle.
Ennen tulkin tilaamista on kuitenkin pyydettävä tähän omaiselta lupa. Ketään ei voi pakottaa tulkin käyttöön ja joku voi aidosti haluta mieluummin esimerkiksi ystävänsä tulkkaamaan. On erittäin tärkeää, ettei lasta ikinä käytetä tulkkaamaan vanhempien asioita. Huomioi, että tulkin kanssa toimimiseen menee vähintään kaksin verroin aikaa, koska tulkki kääntää kaiken sanotun. Voit tutustua tarkemmin tulkin käytön periaatteisiin esimerkiksi PALOMA-käsikirjan kappaleesta 4.5. Tulkkiavusteinen työskentely sekä tulkkausfirma Semantixin Tulkin kanssa työskentely -oppaasta ja videosta, jotka löytyvät osoitteesta www.semantix.fi/Artikkelit/oppaita-vinkkeja-ja-tietoa.

Teema: Ystävyys – sen merkitys minulle

Toteutettu 28.4.2018 yhteistyössä Salon seudun mielenterveysomaiset ry:n kanssa.
Työpajan suunnitteli ja ohjasi sarjakuvataiteilija Emmi Valve.

Tarvikkeet: kopiopaperia, lyijykyniä, teroittimia, pyyhekumeja, eripaksuisia mustia tusseja (esim. 3 eripaksuista), värikyniä, A3-kokoista laadukkaampaa paperia, paperi leikattu suikaleiksi: yhdestä A4-paperista tulee neljä suikaletta (assosiaatioharjoite)
Kesto: 3-4 tuntia
Ryhmäkoko ja tila: 5-15 osallistujaa ja riittävästi vapaata pöytätilaa
Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, ystävyyden arvostaminen
Huomioitavaa: Varmista, että osallistujat ymmärtävät annetun tehtävänannon. Ohjaaja voi näyttää esimerkkejä erilaisista sarjakuvista.

Työpajan askeleet:

1. Järjestävän organisaation ja ohjaajan esittely

2. Assosiaatio/lämmittelyharjoite. Listataan ohjaajan mainitsemia asioita paperille. Esim. muistamani sohvat, ja osallistujat listaavat A4-paperille kolme sohvaa, jotka muistavat elämästään.

Tehdään listat kahdelle ohjaajan määräämälle kategorialle ja sitten näiden perusteella piirretään nopeasti suikaleille sarjakuva joka nousee näistä assosiaatioista. Toistetaan. Käytettävissä oleva aika lyhenee: ensin 5 min, sitten 4 min, sitten 3 min, sitten 2 min.

Aina ei lopputulokseen päädy näitä asioita, eikä tarvitse, tarkoitus on lämmitellä ja saada luovuus liikkeelle liikaa ajattelematta.

Esimerkkikategorioita:

– rumat kampaukset
– kertoja jolloin tanssin
– kertoja jolloin sain mitä halusin
– autoja jotka muistan lapsuudestani
– kertoja jolloin riitelin perheenjäsenen kanssa
– häät joihin osallistuin

Eli kolmen kohdan listat A4-paperille ja pikasarjakuvat valmiiksi leikatulle paperille.

3. Piirretään sarjakuva aiheesta ystävyys. Tehtävänanto: Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Miten olet auttanut ystävää, kun hänellä on ollut rankkaa? Mitä apua sinä olet saanut ystävältä?

Ensin hahmotellaan kopiopaperille, sitten tehdään varsinainen teos paksummalle A3-paperille. Ohjataan tekemään ensin lyijärillä ja sitten tussilla päälle. Saa mielellään laittaa väriä jos haluaa. Saa tehdä omalla äidinkielellä.

4. Tehdään näyttely valmiista teoksista. Jos osa teoksista on muilla kielillä kuin kotimaisilla, niin voidaan laittaa teosten yhteyteen niiden käännös (ohjaaja voi esim. pyytää tekijää kertomaan mitä siinä sanotaan tai joku toinen kieltä osaava voi kääntää)

5. Palautteen kerääminen.

TEEMA: TUNTEET – NIIDEN TUNNISTAMINEN JA ILMAISEMINEN

DRAAMAHARJOITE 1

Toteutettu 28.3.2018 yhteistyössä Eiran aikuislukion peruskoulun kanssa.
Työpajan suunnitteli ja ohjasi teatteri-ilmaisun ohjaaja Petra Haapio.

Tarvikkeet: palautteita varten kolme lasia ja kuivattuja papuja, tussi ja post-it lappuja.
Kesto: 1 tunti
Ryhmäkoko ja tila: 7-30 osallistujaa ja tarpeeksi tyhjää tilaa liikkua vapaasti
Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen

Työpajan askeleet:

1. Tullaan piiriin
2. Hetki itselle, ohjaaja pyytää ihmisiä laittamaan silmät kiinni ja keskittymään hengitykseen. Noin 1 min.
3. Nimeä (hiljaa mielessäsi) tunne mikä sinulla on juuri nyt. Voidaan kysyä, oliko helppo vai vaikea tunnistaa tunne.
4. Peukkuharjoite (hauska ja energioita nostattava). Laitetaan oikea peukalo pystyyn, vasemmalla kädellä muodostetaan c-muoto, lähelle kaverin peukaloa, mutta ei saa koskea. Kun ohjaaja sanoo NYT, niin samalla yritetään tarttua vasemmanpuoleisen vieruskaverin peukaloon ja vedetään omaa oikeanpuoleista kättä ja peukkua alaspäin, jotta oikeanpuolimmainen vieruskaveri ei saa kiinni omasta peukalosta.
   Millainen tunne nyt on? Sanotaan ääneen (ei tarvitse mennä järjestyksessä tai niin että kaikki sanoo, varsinkin jos iso ryhmä)
5. Moi-harjoite (näyttelemiseen tutustuminen).Kävellään ympäri tilaa hiljaa, sikin sokin. Jokainen kävelee yksin ja katsoo maahan viistosti eteen (kuitenkin niin että ei törmää muihin). Kun kello soi, nosta katse ja sano lähimmälle henkilölle ”moi”. Tehdään joitakin kertoja, esim. kolme.
   Jatketaan harjoitusta muuten samalla tavalla, mutta nyt niin, että esität olevasi vihainen, kun sanot moi. Mieti, miten tervehtisit henkilöä, jolle olet vihainen. Älä sano muuta kuin moi. Toistetaan esim. kolme kertaa. Viimeisellä kerralla jäädään parin kanssa yhteen (voi olla myös samaa sukupuolta).
   Vaihtoehto 1: Esitä, että olet ihastunut pariisi, mutta et tiedä onko hän ihastunut sinuun. Sanokaa taas vain moi toisillenne. Vaihtoehto 2: Haluat pyytää anteeksi kaveriltasi. Olette riidelleet ja nyt haluat tulla taas kavereiksi. Sano anteeksi, älä muuta

6. Elävä valokuva.Ryhmä jaetaan pienempiin ryhmiin, 2-5 per ryhmä. Ryhmät ovat huoneen eri laidoilla, ohjaaja (”valokuvaaja”) keskellä. Ohjaaja sanoo tilanteen, esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, kesäpäivä puistossa tai hiihtolenkki. Pyydetään ryhmää miettimään mitä tunteita tilanteessa on.
   Ryhmille annetaan vähän aikaa orientoitua ja asettua eläväksi valokuvaksi. Ohjaaja kertoo, että kun hän laskee kolmeen, niin ensimmäisestä ryhmästä ”otetaan valokuva” (ohjaaja esittää ottavansa valokuvan, tai voidaan ottaa oikeakin kuva). Mennään kaikki ryhmät läpi.
7. Mykkäelokuva.Ohjaaja sanoo tilanteen, esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, kesäpäivä puistossa tai hiihtolenkki. Pyydetään ideoita, mitä tilanteessa = elokuvassa on, esim. henkilö tai esine. Sitä, joka sanoo asian, pyydetään tulemaan esittämään sitä (ei pakko, joku toinenkin voi tulla). Esimerkiksi tilanteeksi on valikoitunut kesäpäivä puistossa. Joku ehdottaa puuta ja tulee esittämään esitä. (Jos harjoite ei lähde kunnolla liikkeelle, niin ohjaaja voi mennä ensimmäisenä.) Seuraava henkilö sanoo asian ja tulee esittämään sitä jne. Tulee lisää ihmisiä elokuvaan. Esim. palloa potkiva lapsi, aurinko, lintu, joka lentää. Saa liikkua, mutta ollaan hiljaa.
   Seuraavaan patsaaseen jätetään yksi elementti edellisestä. Kysytään osallistujilta minkä he haluavat säästää. Esimerkiksi säästetään palloa potkiva lapsi. Ohjaaja päättää mikä tilanne nyt voisi olla. Esimerkiksi välitunti. Ohjaaja kysyy, mitä muuta tässä tilanteessa voi olla? Esimerkiksi yksinäinen oppilas, joka lukee läksyjä nurkassa, opettaja, joka tulee kutsumaan oppilaat tunnille jne.

8. Dialogiharjoite.Ollaan pareittain. Kaverilla on jotain, minkä sinä haluat. Hän haluaa sinun parastasi/suojella sinua, joten ei anna sitä. Esimerkiksi haluat soittaa eksällesi, mutta ystävä tietää, että se on huono idea eikä anna sinulle puhelintasi. Tai tupakka-aski kun olet tupakka-lakolla ja pyytänyt ystävääsi pitämään tupakat puolestasi. Nyt haluat kuitenkin tupakkaa, mutta ystävä ei anna.
   Yrität saada ’sen’ itsellesi, mutta saat sanoa vain Anna se mulle. Kokeile eri strategiota; aneleminen, tiukkana oleminen, suuttuminen, surkuttelu yms. Kaveri pitää ‘sitä’ selän takana ja vastaa “En anna”. Vaihtakaa sitten rooleja.

9. Lopuksi tullaan vielä rinkiin. Kiitos ja aplodit itselle. Tässä voi kysyä esim. mikä oli hauskinta. Jos aikaa/muuten sopivaa voi kysyä palautetta tässä.
   Simppeliä palautetta voi myös kerätä Papu lasiin -menetelmällä. Laitetaan uloskäynnin viereen kolme lasia, jossa esim. post-it lapuilla piirretty iloinen, neutraali ja surullinen naama. Pyydetään jokaista laittamaan yksi papu lasiin, joka kuvastaa sitä oliko työpaja osallistujan mielestä hyvä, ok vai huono.

DRAAMAHARJOITE 2

Toteutettu 13.4.2018 yhteistyössä R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n kanssa.
Työpajan suunnitteli ja ohjasi teatteri-ilmaisun ohjaaja Petra Haapio.

Tarvikkeet: –
Kesto: 40 minuuttia
Ryhmäkoko ja tila: 7-30 osallistujaa ja tarpeeksi tyhjää tilaa liikkua vapaasti
Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen

Työpajan askeleet:

1. Nimileikki.Tullaan rinkiin, jokainen sanoo oman nimensä ja tekee liikkeen, joka tulee mieleen. Kaikki tekee yhdessä perässä, eli sanotaan nimi ääneen ja toistetaan liike. Tehdään yksi kierros tosi nopeasti.
2. Pallonheitto. Ollaan ringissä. Sanotaan jonkun henkilön nimi, heitetään hänelle kuvitteellinen pallo. Pallolla on myös ääni. Pallo voi kasvaa ja kutistua, pompata ja vaihtaa ääntä. Henkilö, jolle pallo heitetään, toistaa äänen vastaanottaessaan pallon.
3. Taputusleikki. Otetaan alkuun harjoittelukierros. Ohjaaja “lähettää” taputuksen yhteen suuntaan. Jokainen taputtaa kerran lähettäen taputuksen eteenpäin, sitten seuraava taputtaa mahdollisimman nopeasti. Yritetään tehdä tämä niin nopeasti kuin mahdollista.
   Sitten taputuksia voi alkaa lähettämään kenelle tahansa ringissä niin, että katsoo henkilöä ja osoittaa käsillä hänen suuntaansa, kun taputtaa. Jos ei katso ketään, menee taputus vuorossa seuraavalle, eli pitää olla koko ajan hereillä, että tuleeko taputus vierestä vai lähettääkö joku taputuksen sinulle ringin toisesta päästä.
4. Pow-leikki. Ohjaaja seisoo ringin keskellä, katsoo yhtä osallistujaa ja lyö leikillä ilmassa nyrkillä häntä kohti ja sanoo “pow”. Se, ketä ohjaaja katsoo ja jota kohtaan hän “lyö”, menee kyykkyyn nopeasti. Kyykkivän vieressä olevat osallistujat kääntyvät toisiinsa päin ja tekevät toisilleen pow:n kilpaillen siitä, kumpi ehtii ensin. Tehdään pari kierrosta niin, että ohjaaja on ringin keskellä. Sitten se, joka on hitaampi tai tekee virheen (esim. ei mene kyykkyyn, jos ringin keskellä oleva teki hänelle pow:n) menee ringin keskelle.
5. Elävä patsas. Ohjaaja sanoo tilanteen, esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, kesäpäivä puistossa tai hiihtolenkki. Pyydetään ideoita, mitä tilanteessa on, esim. henkilö tai esine. Se, joka sanoo asian, pyydetään tulemaan esittämään sitä (ei pakko, joku toinenkin voi tulla).
   Esimerkiksi tilanteeksi on valikoitunut kesäpäivä puistossa. Joku ehdottaa puuta ja tulee esittämään esitä. (Jos harjoite ei lähde kunnolla liikkeelle, niin ohjaaja voi mennä ensimmäisenä.) Seuraava henkilö sanoo asian ja tulee esittämään sitä jne. Tulee lisää ihmisiä kuvaan. Esim. palloa potkiva lapsi, aurinko, lintu joka lentää. Ollaan kuitenkin paikallaan.
   Seuraavaan patsaaseen jätetään yksi elementti edellisestä. Kysytään osallistujilta minkä he haluaa säästää. Esimerkiksi säästetään palloa potkiva lapsi. Ohjaaja päättää mikä tilanne nyt voisi olla. Esimerkiksi välitunti. Ohjaaja kysyy, mitä muuta tässä tilanteessa voi olla? Esimerkiksi yksinäinen oppilas joka lukee läksyjä nurkassa, opettaja joka tulee kutsumaan oppilaat tunnille jne.

6. Pari-impro.Jaetaan ryhmä pareihin. Toinen menee johonkin asentoon (ihan mikä vaan, esim. käsi otsalle kasvoilla kivulias ilme) ja toinen miettii miten itse voisi liittyä kuvaan, esim. laittaa käden olkapäälle (lohduttaen). Sitten ensimmäinen henkilö irtaantuu kuvasta ja toinen jää paikalle, ensimmäisen henkilön mennessä uuteen asentoon (esim. ottaa äsken olalla olleesta kädestä kiinni ikään kuin kätellen). Jatketaan monia kierroksia.
   Kun sujuu hyvin, niin lisätään dialogi (yksi lause per henkilö). Edellä olevaa esimerkkiä käyttäen: henkilö 1 seisoo käsi otsalla, henkilö 2 menee viereen ja laittaa käden olkapäälle sanoen ”kyllä se päänsärky siitä helpottaa”. Henkilö 1 sanoo ”joo, niin kait, kiitos Buranasta”.
   Sitten henkilö 1 irtaantuu kuvasta ja menee kättelemään äsken olkapäällä ollutta kättä sanoen ”Hyvää päivää herra Presidentti”. Henkilö 2 sanoo ”Hyvää päivää teillekin vaan”.
   Toisin sanoen se henkilö, joka tulee tilanteeseen myöhemmin määrittelee tilanteen sanoen kyseisen tilanteen ensimmäisen repliikin. (Käytännössä sama henkilö puhuu kaksi kertaa peräkkäin: ensimmäisellä kerralla määritellen tilanteen =  sanoo tilanteen ensimmäisen repliikin, toisella vastaten parin repliikkiin).

7. Lopetus.Tullaan piiriin ja annetaan aplodit itselle. Jokainen sanoo yhden sanan, millainen työpaja oli (esim. hauska, piristävä, vähän tylsä jne).

Teema: Juuret – oma tausta voimavarana 

Toteutettu 20.4.2018 yhteistyössä African Care ry:n kanssa.
Työpajan suunnitteli ja ohjasi taidepedagogi Satu Sipilä.

Tarvikkeet: 5 erilaista tuoksuvaa yrttiä (esim. basilika, timjam, oregano, salvia, persilja), A3 kokoisia vesivärimaalaukselle tarkoitettuja paksuja papereita, lyijykyniä, cocktailtikkuja, kirjoitusmuste (ei indian ink koska se on tahraava, ei myöskään mielellään kiinalainen koska se pysyy mustana, halutaan leviävää/moniväristyvää sorttia), maalarinteippiä, leveä pensseli, vesiastia, Derwi-massaa (ohjaaja esikostuttaa pötkylän) ja veitsi jolla leikata massaa. Tilan koristeluun valonaruja, kankaita, stereo ja CD jossa rauhallista musiikkia (jos ryhmällä sama tausta, niin voi esim. olla kotimaan musiikkia) – tai puhelimesta. Tilan yhteydessä pitää olla vesipiste.
Kesto: 1 tunti 30 min
Ryhmäkoko ja tila: 5-15 osallistujaa ja tarpeeksi pöytätilaa jokaiselle osallistujalle. Tilan yhteydessä pitää olla vesipiste.

Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, omien voimavarojen tunnistaminen

Työpajan askeleet:

1. Ohjaaja kertoo, että työpajassa käsitellään omia juuria ja selittää tarvittaessa mitä tällä tarkoitetaan (oma tausta, perhe, kulttuuri, uskonto jne). Aloitetaan haistelemalla yrttejä ja kerrotaan, että jokainen saa valita oman suosikkinsa. Lähetetään yrtit pöydän ympäri niin että jokainen saa haistella jokaista yrttiä. Jokainen ottaa omasta suosikkiyrtistä yhden oksan.

2. Ohjaaja virittelee keskustelua yrttien ympärille; ovatko nämä yrtit tuttuja, kasvaako niitä esim. villinä kotimaassa, onko niitä käytetty ruoanlaitossa, onko jollain erityisiä muistoja omaan suosikkiyrttiin liittyen?

3.Jokainen saa ohjaajan esikostuttaman vesiväripaperin. Nyt maalataan omalle yrtille juuret, jotka samalla ovat sinun juuriasi. Kiinnitetään ensin yrtti maalarinteipillä oman paperin yläosaan. Jokainen saa tikun ja pikkukuppiin kirjoitusmustetta (voi toki jakaa astioita). 
Huom! varoitetaan osallistujia, että muste ei hevillä irtoa vaatteista ja ihosta. Ollaan siis varovaisia. 

Piirretään tikulla juuret. Muste leviää kauniisti kostealle paperille ja kirjoitusmusteesta alkaa erottumaan eri värejä (esim. liila, vihreä). Työskentelyn aikana voidaan soittaa musiikkia.

4. Seuraavaksi jokainen miettii omasta taustasta ja juurista viisi asiaa, jotka antavat itselle voimaa. (Jos harjoite ei lähde kunnolla käyntiin, niin voi ehdottaa että onko esim. perhe, luonto, musiikki, ruoka sellaisia asioita.) Kirjoitetaan voima-asiat juuriin lyijykynällä.

Kun paperi kuivunut, voi halutessaan tehdä tikulla ja musteella tarkempia viivoja (kuivuneella paperilla väri ei leviä).

5. Tämän tehtävän purku tehdään pienryhmissä, esim. 3 henkilöä, kerrotaan toisille mitä omissa juurissa on. Jos joku ei halua jakaa, niin ei tietenkään ole pakko.

6. Voimahahmon muovailu. Valitaan viidestä voimaa antavasta juuresta yksi asia, joka muovaillaan. Ohjaaja jakaa Derwi-massan niin moneen osaan kuin on osallistujia. Osallistujat muovailevat oman voimahahmon. Massa kuivuu ja kovettuu.

7. Kootaan kaikki teokset yhteen. Hahmon voi laittaa oman juurimaalauksen päälle. Annetaan palautetta ryhmästä ja aplodit kaikille.

Teema: Oma ääni – sen löytäminen ja ilmaiseminen

Toteutettu kaksiosaisena 20.2. ja 24.2.2018 yhteistyössä Helsingin Taidehallin kanssa. Tilat tarjosi Nuorten toimintakeskus Happi.
Työpajan suunnitteli ja ohjasi graffititaiteilija Viivi Vierinen.
Huom! Tämän työpajan voi toteuttaa vain henkilö, joka on perehtyny spraymaalien turvalliseen käyttöön. Esimerkiksi silmään joutunut spraymaali voi olla todella vaarallista. Spraymaaleja ei missään tapauksessa saa käyttää sisätiloissa, sillä niiden sisään hengittäminen on vaarallista. 

Tarvikkeet: 
Ensimmäinen osio: pöytäsuojus tai alustoja, A4-paperia ja lyijykyniä, maalitusseja (esim. Posca-merkkisiä), kapalevyn paloja, tarjoiluja, nimitarrat

Toinen osio: pöytäsuojus, A4-paperia ja lyijykyniä hahmotteluun, kapalevyjä, maalitusseja, spraymaaleja ja suuttimia (grafitimaaleihin erikoistunut liike neuvoo tarvittaessa, Helsingissä esimerkiksi Make Your Mark), tarjoiluja
Suojavarusteet: kertakäyttöisiä sadetakkeja, suojakäsineitä, suojalaseja, kengille muoviset suojapussit

Kesto: ensimmäisenä päivänä 1 tuntia, toisena päivänä 4 tuntia (kevennetyn version voi toteuttaa yhdellä kertaa)
Ryhmäkoko ja tila: 5-15 osallistujaa ja tarpeeksi pöytätilaa jokaiselle osallistujalle. Toiselle tapaamiskerralle tarvitaan ulkotiloissa oleva seinä, johon on luvallista maalata (vaihtoehtoisesti voidaan maalata vanerilevyille). Toisella tapaamiskerralla sisätila, jossa voi näyttää ryhmälle videota.

Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, oman äänen löytäminen ja sen ilmaiseminen.

Työpajan askeleet:

Ensimmäinen työpajaosio
1. Tervetuliaissanat, nimitarran kirjoittaminen

2. Esittelyt. Jokainen kertoo oman nimensä ja asian, josta saa voimaa ja joka tuo iloa elämään.

3. Ohjaaja kertoo graffitin historiasta ja näyttää esimerkkejä tägeistä. Jokainen osallistuja keksii oman nimimerkin, joka voi perustua esimerkiksi omaan nimeen. Luonnostellaan oma tägi paperille lyijykynällä. Tehdään sitten maalitussilla värilliset versiot kapalevyn paloille. 
Huom! Maalitussiväri ei hevillä irtoa vaatteista ja pöydästä, ollaan siis varovaisia. Suojataan myös pöytä.

4. Loppuun kiitokset, nopea palaute ja ohjeet seuraavaa tapaamiskertaa varten. 
   Huom! Spraymaali ei lähde vaatteista irti. Kerrotaan, että seuraavalla kerralla maalataan spraymaaleilla, jolloin pitää olla vaatteet ja kengät, jotka saavat likaantua. 

Toinen työpajaosio

1. Jos mahdollista, käydään ryhmän kanssa aluksi katsomassa oikeita graffitimaalauksia. Helsingissä esimerkiksi Suvilahden alueella on luvallinen graffitiseinä. Ohjaaja painottaa, että ainoastaan luvallisille paikoille saa maalata, ei milloinkaan ilman lupaa. Vanerilevyt ovat hyvä vaihtoehto, jos luvallista seinätilaa ei ole saatavilla.    

2. Katsotaan aluksi yhdessä graffitivideoita inspiraation sytyttämiseksi.

   
   3. Päätetään, mitä yhdessä maalattava teos (piissi) esittää. Helpointa voi olla joku sana tai lause joka on niin pitkä, että jokainen osallistuja saa maalata ainakin yhden kirjaimen. Jos ryhmä ei pääse yhteisymmärrykseen, on ohjaajalla päätösvalta. 

   4. Jaetaan ryhmä puoliksi, toinen jää sisätilaan ja toinen siirtyy ulkotiloihin, jossa maalataan teos. Sisätiloissa hahmotellaan omaa kirjainta ja piirretään maalitusseilla kapalevyillle, jotka voi ottaa päivän päätteeksi kotiin. Videot voivat pyöriä taustalla. Käydään läpi spraymaalien käytön perusteet. Puetaan suojavarusteet (käsineet, kertakäyttöiset sadetakit, suojalasit, kenkäsuojaimet)  

Huom! Hyvin tärkeää on käydä perusteellisesti läpi turvallisuusohjeet, esimerkiksi silmiin suihkuttamisen ehkäisemiseksi. 

5. Ohjaaja tekee maalattavalle seinälle jokaiselle osallistujalle merkit, mihin kohtaan kirjaimet tulevat. Sitten maalaamaan!  

6. Ryhmät vaihtavat paikkaa. 

7. Lopuksi molemmat ryhmät kokoontuvat maalausseinän luokse. Tehdään viimeistelyjä, otetaan kuvia muistoksi.

 8. Palautetuokio, jossa kerätään osallistujilta palautetta työpajasta.

Teema: Mielen hyvinvoinnin tukeminen itsereflektion kautta

Toteutettu 24.9.2019 yhteistyössä R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n kanssa.
Työpajan suunnittelijana ja ohjaajana koreografi ja tanssipedagogi Sanni Sihvola.

Tarvikkeet: Hyvälaatuiset vahaliidut jokaiselle osallistujille, rulla remonttipaperia, sinitarraa, A4-paperia, A3-lehtiö
Kesto: 2 tuntia
Ryhmäkoko: 3-15
Tavoitteet: Mielen hyvinvoinnin edistäminen, omien tulevaisuuden toiveiden kartoittaminen

Työpajan askeleet:

1. Järjestävän organisaation lyhyt esittely

2. Ohjaajan ja soveltavan taiteen esittely

3. Tehdään yhdessä sopimus, johon kirjataan työpajan säännöt ja toiveet

4. Osallistujat esittäytyvät. Tehdään oma tägi. Piirretään paperille, leikataan irti ja tägi kiinnitetään sopimuspaperiin.

5. Nimi ja liike -harjoite ringissä. Kaikki sanovat oman nimensä ja liittävät siihen jonkin liikkeen. Kaikki toistavat. Sitten toinen sanoo nimensä ja liittää siihen jonkin toisen liikkeen ja kaikki toistavat. Sen jälkeen toistetaan ensimmäinen ja toinen peräkkäin ja jatketaan, kunnes kaikki ovat tehneet omansa. 

6. Mene jos -harjoite. Seisotaan piirissä. Ensimmäinen aihe: Millainen aamu
sinulla on ollut? Ohjaaja aloittaa jollain helpolla: “Mene jos joit aamulla kahvia” Tällöin kaikki jotka ovat myös juoneet aamulla kahvia, vaihtavat piirissä keskenään paikkaa. Tämän jälkeen kuka vain voi itselle sopivalla hetkellä kertoa asioita omasta
aamustaan ja aloittaa sen sanoilla “mene jos..” ja kaikki jotka tunnistavat samankaltaisuutta, vaihtavat taas paikkaa piirissä. Ohjaaja suuntaa ryhmää tekemään havaintoja kaikesta mitä tapahtuu.
Toinen aihe: Kohti arvoja. Mistä pidät tai et pidä? “Mene jos pidät marraskuusta”.
Kolmas aihe: Kohti kyseisen päivän teemaa. Mitä odotuksia tai pelkoja päivän teemaan, alkuun, liittyy?

7. Piirretään Oma aamu -kuva vahaliiduilla paperille. Kuvan ei tarvitse olla esittävä.

8.Halutessaan oman aamu-kuvan saa esitellä muille. Ei ole pakko!

9. Lopetus ja palautteen kerääminen

Harjoitteiden lähteenä: Hallas & Sihvola, 2018: Omakuva N.Y.T. Ryhmänohjaajan luonnoskirja. Ajatuksia ja käytäntöjä taideperustaisen kasvuryhmän ohjaajille  
Verkkomateriaali sivulla https://www.finfamiuusimaa.fi/wp-content/uploads/sites/12/Omakuva_NYT_Ryhm%C3%A4nohjaajan_luonnoskirja_17012019_P%C3%84IVITETTY.pdf